"Sanokaa: on ollut! Minulla ei ole enää mitään tekemistä Karl Rigerin kanssa."
"Hyvä. Ja nyt vielä pyyntö: älkää mainitko sanallakaan, että me kävimme luonanne, älkää ilmaisko liikkeelläkään, että tunnette meidät, kun tulette tänään kylpypaikkaan!"
"Te tiedätte näköjään kaikki. Olkoon menneeksi mutta teidän on vakuutettava, ettette käytä myöntyväisyyttäni kenenkään vahingoksi."
"Vakuutan. Näkemiin, teidän ylhäisyytenne!"
Prinssi ojensi kätensä, jota molemmat puristivat, sitte poistuen. Noustuaan autoon he ajoivat hotelliin, selvittivät asiansa siellä ja lähtivät takaisin kylpylään. Heidän poissaolonsa ei ollut herättänyt huomiota. Neiti Riger oli kysellyt pari kertaa, mutta Kivisen valmistamana oli käytäväpalvelija vastannut sanomalehtimiesten lähteneen ajelulle sisämaahan päin.
Iltapäivällä saapui prinssi, mutta päättäen siitä, ettei hänen tulonsa herättänyt mitään huomiota, otaksui Kivinen, että prinssi esiintyi täällä täydellisesti incognito. Käytäväpalvelijan välityksellä saivat sanomalehtimiehet tietää, että neiti Rigerin "serkku" oli käynyt hänen luonaan, viipyen huoneessa yli tunnin.
Olle sähkötti Tukholmasta salakuljettajien jutusta. Se oli herättänyt suunnatonta huomiota. Popovia ei oltu vieläkään saatu kiinni, ja Olle tiedusti suomalaiselta jutun loppuvaiheita, ilmoittaen itse palaavansa Kuststadiin jatkamaan keskeytynyttä kesälomaansa. Kuststadin toinen lentovierailu oli edelleenkin täydellisen salaperäisyyden verhoama. Poliisiviranomaiset eivät edes tienneet, oliko sen yhteydessä tapahtunut salakuljetusta vai eikö.
Illalla Kivinen kirjoitti pienen lapun ja lähetti sen käytäväpalvelijan välityksellä neiti Rigerille. Hän otti hattunsa ja ilmoitti Jorrelle palaavansa myöhempään. Nuori sanomalehtimies jäi jatkamaan selostussarjaansa salakuljetusjutuista.
Kivinen käveli niemiravintolaan päin. Ehdittyään jonkun matkan päähän siitä hän kääntyi takaisin.
Puolimatkassa tuli neiti Riger vastaan.