"Hyvää iltaa! Mitä prinssi sanoi?" tiedusti sanomalehtimies.
Neiti Riger katsoi pitkään Kivistä.
"En ymmärrä nyt mitään. Prinssi tuntui ottavan asian sangen tyynesti, ja hän arveli, että jos jalokivet ovat kadonneet, niin ei niistä sen enempää. Mutta minä en voi tietenkään tyytyä siihen."
Kivinen puraisi kieltään. Prinssi oli puhunut nyt koko asian sekavaksi, mutta ei ollut kuitenkaan rikkonut lupaustaan.
"Oletteko saanut mitään selkoa?" kysyi neiti Riger ja silmäsi syrjittäin Kivistä.
"Kyllä", vastasi tämä välinpitämättömästi. "Prinssi on saanut jalokivensä takaisin."
"Saanut? Keneltä?"
"Minulta", lisäsi Kivinen vaatimattomasti. "Minähän ne varastinkin siellä rajakauppalassa."
Neiti Rigerin silmät laajenivat, ja hän koetti arvata, puhuiko sanomalehtimies totta vai leikkiä.
"Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Leikistä on maksettava leikin hinta.
Te narrasitte minua ja minä teitä. Olemme kuitit."