"Odottakaas, herra Kivinen! Te olette tehnyt minulle suuren anteeksiantamattoman kepposen, mutta en ole teille vihoissani. Te olette suunnitellut minun kukistamiseni, ja sitten, saatuanne minut sen tunnustamaan, te aiotte sanoa jotakin, ylpeänä ja voitonvarmana, nauttien voitostanne. Mutta, muistakaa, mitä sanoitte itse kerran, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Minä sieppaan teiltä voiton viime hetkellä! Te ette voi kysyä minulta mitään ylpeänä ja voitonvarmana, vaan minä, voittamattomana viime hetkelläkin, sanon teille ärsyttäen: rakastan sinua! Se parhaiten nauraa, joka viimeksi…" Loppu hukkui suudelmaan, ja ohikulkija, kylpylän poliisikonstaapeli, käänsi päänsä hienotuntoisesti poispäin.