"Vieläkö kauppa tässä kannattaa?" kysyi Olle.
"Eipähän se nyt erikoisesti, mutta omilleen pääsee", vastasi myyjä teennäisen surkeasti.
Olle purskahti nauruun.
"Niin, toista taitaa olla sokeri- ja valuuttakauppa, vai mitä, veli", sanoi hän lyöden Kivistä olkapäälle. "Siinä voi terävä mies ansaitakin. Paljonko tahdotte koko kaupastanne?"
Myyjä hämmästyi Ollen varmaa ja välinpitämätöntä ääntä, mutta huomasi kuitenkin, ettei tämä voinut totta tarkoittaa.
"Onpa vähän vaikea sanoa, mutta kyllä se sentään nousee joltiseenkin summaan", vastasi hän vältellen.
"Miljoonaan?" arvaili Olle.
"En tiedä, enkä myy missään tapauksessa", virkkoi myyjä tahtoen lopettaa keskustelun.
"Niin no, eipä sen puolesta", hohotti Olle, "on minussakin sen verran liikemiehen vikaa, etten pane rahaa kiinni tällaiseen moskaan. Saahan joku taulu roikkua huoneen seinällä, koska se kuuluu niinkuin sivistykseen, mutta tukkutaiteesta minä en ymmärrä. Paljonko maksaa tämä tuhka-astia?"
Olle näytti hienotekoista itämaista tuhka-astiaa.