"Kyllä, mutta itseänne ette saa paljastaa."
Jorre kiiruhti ulos.
* * * * *
Aamulla ystävykset, muutettuaan hiukan ulkonäköänsä, lähtivät viimeinkin tutkimusmatkalleen. Mitään suunnitelmaa ei heillä varsinaisesti ollut. Kaikki sai jäädä riippumaan sattumasta ja ympäristöstä. Jo kauempana nousivat miehet autosta ja lähtivät jalan kulkemaan edelleen. Aamu oli ihana, meri välkkyi, ja satamassa vallitsi kuumeinen työ, räiske ja pauhina; vintturit kitisivät, laivapillit soivat ja satamatyömiesten huudot sekaantuivat rantaradalla puhkuvien vetureitten vihellyksiin.
Ystävykset kävelivät reippaasti ja saapuivat viimein n:o 43:n luo. Talo oli vanha ja vanhanaikainen, kaksikerroksinen kivirakennus. Alhaalla oli kaksi kauppaa: "Diverse Handel" ja "Konst Salon", mutta toisessa kerroksessa komeili vastikään maalattu isokokoinen kilpi: "Import & Export A.B." Koko toinen kerros näytti olevan sen hallussa.
"Lähdetään tutkimaan maaperää tuohon 'taidekauppaan'", sanoi Olle, ja ystävykset avasivat oven ja laskeutuivat pari askelmaa "Konst Salonin" epäilyttävän siivoiseen liikehuoneustoon.
Sen ulkoasu ja sisäinen järjestys ei ollenkaan vastannut tarjolla olevia tavaroita, sillä niistä oli ainakin osa ja suuri osa varsin arvokasta, ja Olle näki jo ensimmäisellä silmäyksellä, että vanhoja maalauksia ja taide-esineitä oli hyvinkin huomattava kokoelma. Jonkunlaisen myymälätiskin takana seisoi vanha, kuivettunut miehenkäppyrä, joka kumartaen astui tulijoita vastaan. Olle antoi merkin Kiviselle, että tämä olisi vaiti, ja tarttui itse puheeseen, esiintyen taiderakkaana pikkugulashina. Vastattuaan jotenkin lyhyesti kauppiaan tervehdykseen, hän jäi seisomaan muutaman mitättömän jäljennöksen eteen, tarkastellen räikeää ja mautonta tekelettä asiantuntijan ilmein.
"Hm, flaamilaista koulua! Mitäs tämä maksaa?" kysyi Olle rauhallisen huolimattomasti.
"Ainoastaan kolmetuhatta viisisataa kruunua, mutta kuten tietenkin huomaatte, se ei ole flaamilaista koulua, vaan arvokas löytö ranskalaisen uusklassillisen koulun myöhemmältä ajalta", vastasi myyjä kohteliaasti, voiden tuskin pidättää ylenkatseellista hymyään Ollen taidehistoriallisen huomautuksen johdosta.
Olle ei oikaissut erehdystään, vaan siirtyi katselemaan muuta. Huoneessa oli antiikkisia huonekaluja, osa oikeita, osa Saksassa äskettäin valmistettuja tyydyttämään ihmisten realistista historiannälkää. Pienempiä taide-esineitä oli paljonkin, nähtävästi Saksasta, Itävallasta ja Venäjältä kuljetettuja. "Valuuttavampyyrit" tekivät hyviä kauppoja, ostaessaan näistä sekamelskaisista maista alhaisella kurssilla arvokasta kulttuuriesineistöä ja myydessään sen sitten suunnattomalla voitolla sodasta hyötyneitten maitten nousukasrahalistolle. Olle mietti itsekseen, että kuinkahan moni esine oli tähänkin kauppaan laillista tietä joutunut, mutta piti ajatuksensa omana tietonaan. Ulkonaisesti hän tutki tavaroita gulashin laajaliikkeisellä ja tärkeäilmeisellä asiantuntemuksella.