"Eipä mitään ihmeellistä, mutta eiköhän jonkun ajan kuluttua", vastasi Olle salaperäisesti hymyillen, lähtiessään päätoimittajan luo. Kivinen jäi katselemaan ruotsalaisen suurlehden yötoimitusta, tuota monessa suhteessa huippuunsa kehitettyä nopeuden, tarkkuuden, aistikkuuden ja pirteyden järjestelmää, kerraten taas mielessään monesti tekemänsä vertailun suomalaisen sanomalehdistön teknillisestä valmistumattomuudesta skandinaavisen lehdistön rinnalla.
Hetken kuluttua tuli Olle takaisin, seurassaan komeapartainen, kaljupäinen herra, jonka Kivinen arvasi päätoimittajaksi.
"Herra Minck, te voitte jättää nyt uutisenne toisten kirjoitettavaksi.
Herra Nordgren antaa teille uuden tehtävän. Menette hänen kanssaan.
Tässä on shekki. Taloudenhoitaja on vielä tavattavissa konttorissaan.
Nostatte rahat, ja onnea matkaan!"
Jorre Minck, kahdenkymmenen ikäinen nuori mies, nousi pystyyn pöytänsä äärestä, iloisesti hämmästyen. Tiesihän uusi tehtävä jotakin suurempaa kuin tuota alituista kokouksissa istumista, jopa kaikesta päättäen matkaa maaseudulle. Huh, kymmeneen kuukauteen hän ei ollut nähnyt puita muuta kuin puistossa.
Päätoimittaja pyörähti huoneeseensa ja Olle jätti hyvästit toimittajatovereilleen, laskeutuen sitten Kivisen ja Jorren kanssa kadulle. Jorre käväisi konttorissa ja ilmestyi takaisin, taskussaan pyöreähkö summa ruotsalaisia kruunuja.
Olle katsoi kelloaan. "Lähdetään minun asuntooni." Miehet nousivat autoon, joka painui Tukholman yövilkkaille kaduille.
"Nyt heti asiaan", sanoi Olle, kun seurue oli saapunut hänen komeaan vanhanpojan-asuntoonsa. "Juna lähtee tunnin kuluttua etelään. Matkustatte Kuststadiin ja sijoitutte meidän huvilaamme. Tässä on osoite. Esiinnytte meidän palvelijanamme ja sanotte tulevanne etelästä. Pidätte silmällä neiti Rigeriä."
Olle selitti perinjuurin kaikki asianhaarat tarkkaan kuuntelevalle
Jorrelle.
"Mahdollisimman yksityiskohtainen raportti joka päivä, ja jos huomaatte jotakin epäilyttävää, niin sähköttäkää heti. Jos ilmenee merkkikin, että neiti Riger aikoisi matkustaa, ilmoittakaa. Jos hän ehtisi lähteä ennenkuin me ehtisimme saapua, seuratkaa häntä. Onko selvää?"
"Kyllä vain. Minä kai saan menetellä miten itse parhaaksi näen tietoja hankkiessani?"