"Käy laatuun", sanoi Kivinen nousten pöydästä ja mennen hakemaan savukelaatikkoa. Kuistille palatessaan hän tarjosi Ollelle ja virkkoi sitten:
"Etkö luule lähtömme herättävän neiti Rigerissä epäluuloja?"
"Varmastikin, mutta koettakaamme ainakin lieventää niitä. Voimmehan yrittää muuatta tavallista pikkutemppua, joka, ellei se autakaan, ei myöskään pahenna. Juna lähtee etelään puoli kaksitoista. Me voimme matkustaa pari asemaväliä etelään ja sitten siellä nousta Tukholman-junaan. Liput ostamme tältä asemalta etelään jonnekin kauemmaksi, niin että jos neiti Rigerin päähän pälkähtää ryhtyä tiedusteluihin, sotkee tämä temppu ainakin hiukan hänen johtopäätöksiään."
"All right!"
* * * * *
Puolenpäivän tienoissa saapuivat ystävykset autolla asemalle ja nousivat etelänjunaan, jääden kuitenkin jo seuraavalle asemalle. Heidän odotettuaan vajaan tunnin saapui Tukholmaan menevä juna, ja siinä ystävykset huristivat Kuststadin aseman ohi. Neiti Riger ei ollut näkyvissä, ja pikku temppu oli kaikesta päättäen onnistunut.
Junassa oli tukahduttavan kuuma, matkustajia paljon, ja vasta illan tullen, Tukholmaa lähestyttäessä, kävi olo siedettävämmäksi. Ystävykset ostivat sanomalehtiä, mutta niiden tiedot Kuststadin salakuljetusjutusta olivat niukkoja ja niukkuudessaankin aivan vääriä. "Poliisi tutkii asiaa ja kieltäytyy antamasta tarkempia tietoja toistaiseksi, mutta toivoa sopii, että tämä häikäilemätön juttu paljastetaan ja syylliset saatetaan tekemisiin lain ja oikeuden kanssa", loppuivat ne kaikki mahtipontisesti ja tyhjästi. Niin, poliisi ei antanut tietoja, ja ystävykset kyllä tiesivät, että siihen heillä oli täysi syy, kun mitään tietoja ei heillä ollut. Politiikkaa oli lehdissä sitä enemmän, ja uudet tiedot Ahvenanmaan-asiasta saivat riikinruotsalaisten kielet liikkeeseen, mutta sanomalehtimiehet peittivät kasvonsa lehdillä ja ryhtyivät torkkumaan, junan kiitäessä läpi hämärtyväin seutujen kohti Svean valtakunnan kaunista pääkaupunkia.
Asemalla ystävykset nousivat autoon ja ajoivat suoraan sen lehden toimitukseen, jossa Olle työskenteli. Yövuoron miehet olivat aisoissa, toimitussihteeri luki ja järjesteli korjauslukuarkkeja, ja pari kolme reportteria oli parhaillaan muokkaamassa nautittavaan asuun illan uutissaalista. Ollen tulo herätti ansaittua huomiota, sillä paitsi sitä, että Olle tunnustetusti oli paras ja nerokkain uutishankkija, ymmärrettiin toimituksessa heti, että vain ensiluokkaisen tärkeä asia oli voinut saada Ollen, vanhan epikurolaisen, päätäpahkaa saapumaan pölyiseen Tukholmaan vilppailta kesälaitumiltaan. Olle kätteli jokaista, kysyi kuulumisia ja esitteli Kivisen, suomalaisen sanomalehtimiehen ja poliittisen vastustajan Ahvenanmaanasiassa.
"Onko päätoimittaja täällä?" kysyi Olle toimitussihteeriltä.
"Siellä 'ukko' on huoneessaan. Kuuluuko mitään uutta siitä salakuljetusjutusta?" tiedusti tämä vuorostaan.