Kiukkuisistakin vastauksista voi saada arvokkaita tietoja.
"Tutkimusmatka taisikin muuttua kosintaretkeksi!" virkkoi Olle hyväntahtoisesti hymyillen, kun sanomalehtimiehet hörppivät aamukahviaan huvilansa kuistilla.
"No ei aivan sentään, mutta läheltä piti! Sinä, Olle, olet tainnut hiljaa muuttua hiukan pistäväksi ja kohtelet minua kuin koulupoikaa, joka on ensimmäistä kertaa rakastunut. Eikö neiti Rigeriin voisi sitten rakastua?" puheli Kivinen jonkunverran tyytymättömänä.
"Kyllä vain, ja jos minä olisin sinun ikäisesi, siinä kolmenkymmenen korvilla, niin olisinpa totta vie jo paljon pitemmällä kuin sinä", vastasi Olle itsetietoisesti.
Kivinen oli aamulla kertonut seikkailunsa huvilassa Ollelle, tällä kertaa aivan pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ollen apu tuntui hänestä välttämättömältä niin rakkaus- kuin seikkailujutussakin.
"Kahta asiaa minä en vain käsitä", sanoi Olle. "Mistä neiti Riger arvasi meidän epäilevän häntä ja miksi hän yhä edelleen viipyy täällä kylpylässä? Viipymiseen täytyy olla aivan ensiluokkaisen tärkeä syy."
"En minäkään ymmärrä, mutta kai nekin asiat selvenevät, kunhan odotetaan. Tänään on meidän joka tapauksessa lähdettävä Tukholmaan. Oletko ajatellut mitään suunnitelmaa herra Kahlin paljastamiseksi?"
"Sitä en ole vielä ajatellut, mutta sen sijaan olen aikonut järjestää neiti Rigerin silmälläpidon. Me emme tiedä, kuinka kauan meidän täytyy viipyä Tukholmassa, emmekä mitenkään voi jättää neiti Rigeriä aivan yksin tänne. Meidän täytyy tietää, mitä hän tekee täällä meidän poissaollessamme."
"Kenet siis aiot saada pitämään häntä silmällä?"
"Jorre Minckin, meidän nuorimman reportterimme, joka saa siten tilaisuuden ansaita kannuksensa. Jorre on pystyvä poika, vikkelä ja rohkea, ja vaitelias kuin kala. Kun illalla saavumme Tukholmaan, niin järjestän asian. Hän on jo aamulla täällä, ja häneltä saamme sitten raportit joka päivä, ja jos mitä tärkeää tapahtuu, voi hän sähköttää."