"En luovuta", vastasi myyjä kiukkuisesti.
"Onko tuo yläkerran yhtiö vain välitysliike, vai harjoittaako se liikettä omilla laivoillaan?"
"En tiedä!" Myyjä polkaisi jalkaansa.
"Kuinka kauan kestää vuokrasopimuksenne?" jatkoi Olle aivan rauhallisesti.
"Sata vuotta!" kiljaisi myyjä. "Piruako se teihin kuuluu? Te ette saa tätä huoneustoa enkä minä tiedä mitään yhtiöstä enkä sen laivoista enkä mistään ja…"
Mies kiivastui, ja hänen silmänsä loistivat vaarallisesti.
"Mistä te saatte nämä tavaranne?" uskalsi Olle heti kun myyjän täytyi pysähtyä vetämään henkeänsä.
"Ulos, ulos!" kirkui mies aivan raivoissaan ja tarttui Ollen käsivarteen.
"Älkää hermostuko!" rauhoitti Olle kylmästi. "Minä maksan ensin tavarasta ja sitten siitä ajasta, mikä teiltä menee vastatessanne kysymyksiini. Paljonko olen velkaa? Ehkä kaksisataa kruunua riittää?"
Mies rauhottui, ja ahneutta vilahti silmissä, kun Olle suurellisin elein ojensi kaksi sadankruunun seteliä. Sitten hän kääntyi ympäri ja kömpi Kivisen seurassa ulos. Päästyään lähimmän kadunkulman taa Olle purskahti raikkaaseen nauruun. Kivinen yhtyi siihen, mutta ihmetteli samalla.