"Mihin oikein tähtäsit tuolla kyselemiselläsi?" tiedusti hän.
"Minäkö! Onhan se selvä! Tahdoin saada jotakin tietoa arvoisasta yhtiöstä, joka varmaakin varmemmin on yhteydessä tämän 'taidekaupan' kanssa. Miehen käytös todisti sen. Minä tarjosin hänelle hyvää maksua muutosta, mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan. Ja kuitenkin tuo paikka on aivan sopimaton taidekaupalle. Mutta me olemmekin kai tekemisissä paljon suuremman homman kanssa kuin aavistatkaan. Taide-esineet ja taulut on varmastikin salakuljetettu, ja voisin lyödä vetoa siitä, että 'Import & Export A.B:n' toimitusjohtaja tietää jotakin niiden hankkimisesta. Koko talo on sen hallussa, ja paikka on salakuljetukseen mainio, nimittäin varastopaikaksi. Ai perhana, kun unhoitin!"
"Mitä niin?"
"Minun olisi pitänyt tiedustaa jalokiviä. Olisiko niitä tuolla äijänköriläällä ollut myytävänä? Vaikka eihän se olisi mitään auttanut. Neiti Riger ei niitä varmastikaan ole vielä kauppaan laskenut."
"Ja mihin me nyt ryhdymme?" kysyi Kivinen.
"Nyt menemme syömään aamiaista jonnekin hotelliin ja sitten käymme tutkimaan osakeyhtiötä perusteellisesti."
Miehet nousivat autoon ja ajoivat hotelliin. Syötyään maukkaan aamiaisen ja hiukan tarkkailtuansa Tukholman nykyistä hotellielämää omituisuuksineen — he näkivät seurueita, joissa yksi kustansi tarjoilun, mutta piti myös yksin huolen kaikkien väkijuoma-annoksista — Olle ilmoitti lähtevänsä maistraattiin ja kehoitti Kivistä ajamaan hänen asuntoonsa. Hän palaisi pian.
Olle hyppäsi autoon, ja Kivinen lähti kävelemään. Ollen asuntoon päästyään hän avasi ikkunat, heittäytyi turkkilaiselle leposohvalle pitkäkseen ja jäi miettimään neiti Rigeriä ja toissayötä huvilassa. Mikä tuo nainen oli ja mihin hän tähtäsi? Iltapostissa saataisiin Jorrelta luultavastikin jonkunlainen selonteko.
Olle palasi noin tunnin kuluttua, ja Kivinen näki jo ensi silmäyksellä, että jokin asia oli onnistunut. Olle oli palavissaan, ja vasta heitettyään pois takkinsa ja siemaistuaan virvoitusvettä hän aukaisi suunsa.
"Minä olin maistraatissa. Hain yhtiötä. Olin varma, etten sitä löytäisi, mutta löysin kuin löysinkin. Bluffia koko homma, osakepääoma 25,000 kruunua! Peijakkaan vientiäkö tai tuontia sillä harjoitetaan! Perustaja on Aleksander Popov. Tunnen. Hämäräperäinen ryssä! Ollut jotensakin varmasti vakoilijana. Mutta tiedätkö, keitä muita on yhtiössä? Ka, kaksi venäläistä kreiviä, itämerenmaakuntalainen parooni, saksalainen tukkukauppias, saksalainen kreivi…! Joo, siinä on enemmän kuin epäilyttävä yhtymä! Ja kaiken huippu, tuntematon ystävämme Robert Kahl kuuluu johtokuntaan…"