"Piru vie, ihminen! Te uskallatte! Minä olen kreivi — ja te? Ette mitään! Vaikka minulla ei olisi riepuakaan yllä, niin minä olen kreivi, ja vaikka teillä olisi Alaskan kultakaivokset taskussanne, te olette vain Popov! Tavallinen Popov!" Kreivi kiivastui, ja hänen äänessään kuului entisen venäläisen pajarin rajaton itsetietoisuus ja mahtipontisuus.
"Ryhtykäämme asioihin", sanoi Popov kylmästi, vastaamatta mitään juopuneen kreivin solvauksiin, vaikka äänen vapisemisesta huomasikin, että hän oli raivostunut.
"Kahlin jutusta saimme ennakkomaksuna neljäkymmentätuhatta. Viisituhatta mieheen. Tässä on rahat. Kreivi saa kaksituhatta entisten lisäksi." Yhtiön toimitusjohtaja jakoi rahat, ja kreivi Nikolski pisti liivintaskuunsa kaksi tuhannen kruunun seteliä yhtä huolettomasti kuin ennenkin oli pistellyt sinne tuhansia ruplia.
"Jatkuuko Kahlin juttu vielä?" kysyi saksalainen.
"Kyllä, mutta enempää en sano. Kuusikymmentätuhatta saamme kai parin kolmen päivän kuluttua."
"Minusta ei poliisi ole päässyt mihinkään selvyyteen, ja nyt lienee asia jo hautautunut", sanoi Kahl itsetietoisesti.
"'Arthur' lähtee tänään taas matkalle, ja on toiveita, että tämänkertainen lasti tuottaa hyvin. Mutta minulla on uusi ja suurenmoinen suunnitelma, joka, jos se onnistuu…" Popovin ääni aleni kuiskaukseksi ja hän meni ovelle. Kaikki vaikenivat, ja Popov tuli takaisin.
"… niin ansaitsemme miljoonia!"
"Mitä tarkoitatte?" kysyi saksalainen.
"Prinssiä!"