"En minä ainakaan kehoita, sillä mitä vähemmän jakajia, sitä suurempi saalis. Neiti Riger ei epäile mitään, kun Kahl suoritti temppunsa aivan rehellisesti, ja tyttö kuuluu pelkäävän niin kauheasti, että hyväksyy varmastikin jokaisen toimenpiteen, joka vapauttaa hänet itse olemasta läsnä. Hyväksytäänkö siis aie, niin minä ryhdyn tarpeellisiin toimiin?"
"Kyllä vaan!"
"Näin sivumennen saan ilmoittaa", aloitti Kahl, "että tänään kävi kaksi herraa siellä Vieckin luona. Olivat kyselleet kaikkea mahdollista, kunnes Vieck ajoi ulos, mutta en luule, että siinä olisi ollut mitään enempää. Tavallinen gulashi, joka luuli saavansa helpollakin huoneuston rakennuksestamme."
"Täytyy olla joka tapauksessa varovainen", esitti saksalainen.
"Kokouksen pidämme huomenillalla kello yksitoista alakonttorissa", sanoi Popov, "ja siihen mennessä on minulla juttu selvä. Kahl ehtinee myös jo silloin matkaltaan."
"Kyllä."
"Muuta ei kai enää olekaan?"
Kukaan ei vastannut mitään.
"Minä aion mennä nukkumaan", selitti kreivi ja nousi ylös. Kapteenin käsi sukelsi salamannopeasti etutaskuun, hän sulki silmänsä ja alkoi hiljaa kuorsata. Tilanne oli yhdellä iskulla muuttunut mitä kriitillisimmäksi.
Miehet nousivat ylös ja hyvästelivät. Kreivi haukotteli ja lähestyi alkoovia.