"Näkemiin sitten, hyvät herrat!" sanoi hän ivallisesti ja veti verhot syrjään. Samassa hän päästi huudon.
"Täällä on urkkija!" kiljaisi hän, ja koko yhtiön johtokunta säntäsi alkoviin, jääden seisomaan kuorsaavan kapteeni Aaprahammi Johanssonin eteen.
"Sulkekaa ovi", määräsi Popov hiljaa, mutta lujasti, ja Kahl noudatti käskyä. Johtokunnan jäsenet olivat vetäneet esiin revolverinsa ja seisoivat ryhmittyneinä vuoteen edessä, katsellen kapteeni Johanssonin ruskeaa niskaa, ahavoituneita kasvoja ja punaista nenää, joka pihisi ja korisi. Olle näytteli hyvin, sillä olihan tässä suorastaan henki kysymyksessä, ja hänen esittämänään tuntui lystäillyt ja sitten nukkunut merikapteeni täysin luonnolliselta, jopa siinä määrin, että salakuljettajat joutuivat hiukan ymmälle.
"Herätämmekö miehen?" kysyi saksalainen hiljaa. "Hän näyttää todella nukkuvan."
"Tietysti! Miehestä on saatava selko", puhui Popov kiivaasti, mutta hiljaa. "Oh, lempo, hän on ollut täällä kaiken aikaa, eikä kenenkään päähän pälkähtänyt tutkia alkoovia. Me olemme nautoja!"
Kapteeni olisi hymyillyt ivallisen tyytyväisesti, jos olisi uskaltanut, mutta nyt hän vain jatkoi kuorsaustaan. Niskassa retkotti kaulus, ja jalat roikkuivat puoleksi ilmassa. Kaiken kaikkiaan hän oli ehdottomasti humoristinen nähtävä. Venäläinen kreivi tajusi tämän puolen asiasta.
"Merimies!" hän kuiskasi. "Ja nukkuu kuin tukki!"
"Pitäkää aseet varalla!" komensi Popov, tarttui äkkiä kapteenia niskasta ja nosti hänet pystyyn voimalla, jota ei olisi uskonut lähtevän hänen näköisestään pitkän hintelästä miehestä. Kapteenin kuorsaus keskeytyi äkkiä, ja kun Popov hellitti kätensä hänen niskastaan, kaatui kunnon kapteenimme takaisin vuoteeseen, heräsi puolittain, ja hänen lyhyet lihavat jalkansa tekivät epätoivoisen humoristisia ponnistuksia löytääkseen tukea. Kapteeni kierähti sangen luontevasti lattialle, pää kopahti sängynjalkaan, ja samassa hän heräsi.
"Ta' me fan!" kirosi kapteeni sydämensä pohjasta, avasi turvottuneet silmänsä ja istualtaan silmäsi ympärillään olevaa seuruetta. Hän ei näyttänyt käsittävän mitään, katse harhaili kuin rannattomalla valtamerellä, ja kapteeni tarttui tukkaansa kuvaamattoman hullunkurisella eleellä. Suu meni muikeaan irvistykseen, kapteeni nuolaisi tahmealla kielellään kuivia huuliaan ja silmäsi uudelleen ympärilleen.
"Hyvää päivää, pojat!" sanoi hän yksinkertaisesti ja nousi ylös, kääntäen seurueelle selkänsä, kaataen pullosta konjakkia lasiin ja ryypäten sen pohjaan syvällä ahnaalla kulauksella. "Johtokunnan" jäsenet eivät vastanneet mitään, katselivat vain kapteenin pettävän luontevaa heräämistä ja pitivät silmällä hänen liikkeitään.