"Mitä asiaa?" kysyi kapteeni karskisti. "Saako olla?" ja hän kaatoi lasin täyteen, tarjoten sitä lähinnä itseään seisovalle venäläiselle kreiville. "Tohtori Brattin ja hänen järjestelmänsä tuotetta!"
"Kädet ylös!" komensi Popov kylmästi ja tähtäsi revolverillaan kapteenia suoraan rintaan. Tämän kasvot saivat äärettömän hämmästyneen ilmeen, ja jäsenet tuntuivat kieltäytyvän tottelemasta. Suu auki hän tuijotti miehiin.
"Nopeasti!" toisti Popov, ja hänen pienet silmänsä välähtivät uhkaavasti. Kapteeni pudotti täyden lasin lattialle ja nosti kätensä jäykkinä ylös.
"Mi… minulla ei ole rahaa", sopersi hän tolkuttomasti. Venäläinen kreivi ei voinut enää pidättää itseään, vaan puhkesi raikuvaan nauruun.
"Mieshän on selvässä ja perinpohjaisessa pohmelossa", sanoi hän
Popoville.
"Olkoon mitä on, mutta tehköön tiliä kaikesta", vastasi tämä. "Tulkaa tänne!" — Kapteeni siirtyi keskelle huonetta ja vajosi aivan tahdottomana muutamaan nojatuoliin. Popov laski alas aseensa, mutta kapteeni piti käsiään edelleenkin ylhäällä, samalla kuin hänen katseensa edelleenkin vielä harhaili häntä ympäröivissä miehissä, hämmästyneenä ja yksinkertaisena. Nyt oli näyteltävä hyvin, sillä sen onnistumisesta riippui kaikki.
"Miten tulitte tänne?" kysyi Popov.
"Kaupunkiinko?" kysyi kapteeni vuorostaan.
"Tänne huoneeseen?" vastasi toimitusjohtaja, ja hänen silmänsä koettivat tunkeutua kapteenin sisimpään.
"En muista… niin, olin hiukan ryyppäämässä… ajoin tänne autolla… tulin makaamaan", koetti kapteeni kaivella muistiaan ja selvittää ajatuksenjuoksuaan, mikä tuntui tuottavan hänelle voittamattomia vaikeuksia.