"Mikä on nimenne?" kysyi Popov.
"Abraham… Abraham Johansson…" oikaisi kapteeni.
"Ammattinne?"
"Kapteeni… niin, entinen kapteeni, sillä en ole purjehtinut enää moneen vuoteen…"
"Mistä olette tullut tänne?"
"Malmöstä."
Popov kumartui äkkiä ja pisti kätensä kapteenin povitaskuun ja veti esille tämän lompakon. Hän tarkasti sen sisällyksen ja tutki passin, joka oli yhtäpitävä kapteenin ilmoitusten kanssa.
"Mitä tekemistä teillä oli tässä huoneessa?" kysyi salakuljettaja tiukasti ja kiinnitti harmaat silmänsä kapteeniin.
"Tekemistä?" kertasi tämä. "Olihan minulla tekemistä, kun tulin nukkumaan. Mutta mitä, piru vieköön, tekemistä teillä on minun kanssani?" Kapteenin ääni oli vaativa ja korskea, ja viimeisetkin unenrippeet olivat hävinneet. Hän katseli sangen itsetietoisesti seuruetta ympärillään.
Salakuljettajat eivät tienneet mitä ajatella. Heidän edessään oli ehdottomastikin kapteeni, pohmelossa oleva mies, mutta he eivät jaksaneet ymmärtää, miten tämä oli tullut juuri tähän huoneeseen.