"Pitäkää pienempää suuta", varoitti Popov ilkeästi, "sillä ottakaa huomioon, että te olette tullut väärään huoneeseen nukkumaan. Tämä huone kuuluu meille."
Kapteeni hölmistyi, ja hänen korskea ilmeensä hävisi.
"Vääräänkö? Minä en ohjaa milloinkaan väärään, en vaikka olisin kaksinkertaisessa myrskyssä, ja tällaisen pienen lystäilyn jälkeen on pääni yhtä selvä kuin jalkani heikot. Minä tulin huoneeseen n:o 78 ja olen siellä. Mutta teidän tulemistanne en käsitä."
"78!" ihmetteli Popov tosissaan. "Tämä on n:o 28."
"Eikö pirussa! Katsokaa!" Kapteenin ääni oli niin vakuuttavan varma, että Kahl nousi ja meni ovelle, katsoen numeroa ulkopuolelta.
"Tämä on 28", sanoi hän palatessaan.
Kapteeni meni miettiväiseksi. Kahl kuiskasi sitten jotakin Popoville ja poistui uudelleen. Seurue oli ääneti ja katseli kapteenia, joka ei näyttänyt taaskaan käsittävän mitään, kostutti vain pari kertaa huuliaan kielellään ja huokasi. Tilanne oli juuri kriitillisimmillään, ja kaikki riippui hiuskarvasta. Kapteeni oli perustanut koko suunnitelmansa hotellissa aikaisemmin käydessään havaitsemaansa pikkuseikkaan.
Kahl ilmestyi takaisin ja kuiskaili Popovin kanssa, nyökäyttäen lopuksi päätä.
"Te olette nähtävästikin erehtynyt numerosta", sanoi hän kokolailla kohteliaammalla äänellä, "mutta varovaisuus ei ole haitaksi. Meillä oli täällä tärkeä liikeneuvottelu, emmekä halua saattaa asioitamme kaikkien tietoon. Otamme selvän puheistanne. Odottakaa!"
Popov nousi ylös, ja Kahl istuutui hänen paikalleen vastapäätä kapteenia. Toimitusjohtaja poistui ja viipyi ulkona noin kymmenen minuuttia. Hänen palatessaan kapteeni näki hänen ilmeestään, että asia oli saanut onnellisen käänteen.