"Niinhän kai", oli mies mukautuvinaan, "kun teillä on aseet, mutta meillä ei ole. Mitä te oikein tahdotte?"
"Enpä tiedä", sanoi Olle välinpitämättömästi. "Jätämme kai poliisille, vai mitä, kaveri?" hän jatkoi iskien silmää Kiviselle.
"Onhan meillä nyt aikaa", lausui tämä samassa äänilajissa, "joten voimme miettiä. Heh, kuules, mitä jos esiintyisimme kerrankin syyttäjinä, emmekä aina syytettyinä?"
Olle purskahti leveään ja makeaan nauruun, joka sai vedet silmiin, mutta vieraat kävivät yhä hermostuneemmiksi.
"Mitä tahdotte, että jätätte meidät rauhaan?" kysyi pikku mies kärsimättömästi.
"Emme mitään", hohotti Olle. "Jaha, aloittakaamme kuulustelu. Syytetyt ovat hyvät ja istuvat."
Vieraat noudattivat kehoitusta nopeasti, jos kohta erittäin vastahakoisin ilmein. Ollen browninki puhui selvää kieltä.
"Mikä on nimenne?" kysyi hän kurilla.
"Menkää h—tiin!" karjaisi mies. "Ottakaa täältä mitä haluatte… ja…"
"Kiitämme", sanoi Olle ivallisesti, ja häntä nauratti lupa saada ryöstää oma asuntonsa. "Entä sitten?"