"Mistä pääsee pihalle?"
"Kadulta ja toisen talon takapihalta."
"Hyvä on. Tämä riittää. Jaha, niin, te saatte nyt vuorostanne odottaa täällä päivän tai pari."
Ollen tähdätessä aseellaan tutki Kivinen toisten taskut, löytäen sieltä erinäisiä murtokaluja, pari veistä, lompakot ja papereita. Hän asetti kaikki kirjoituspöydälle. Olle avasi vaatekomeron oven ja viittasi murtautujille. Nämä astuivat sisään, Olle kävi hakemassa hiukan ruokaa ja juomaa, vei ne komeroon ja sulki sitten oven. Komerossa oli sähkövalo ja ilmanvaihtolaite, joten miehillä ei ollut mitään hengenvaaraa.
"Pakoyritys on aivan turha", neuvoi Olle ulkopuolelta. "Jos löydämme teidät kiltisti ja siivosti käyttäytyneinä, niin saatte meidän palattuamme mennä takaisin."
"Ketä te sitten olette?" kysyi pikkumies sisältä surkealla äänellä.
"Ah, anteeksi, emmepä tainneet esittäytyäkään herroille: minä olen Olle Nordgren ja tämä ystäväni tässä Akseli Kivinen. Näkemiin, arvoisat vieraani!"
Sisältä kuului tukahdutettu kirous, mutta Olle päästi raikkaan naurun, ja ystävykset riensivät ulos, selvittyään tästä ensimmäisestä seikkailustaan tänä iltana.
12.
Seikkailijat saavat odottamattaan ja tahtomattaan lisävoimia.