Sanomalehtimiehet pujahtivat varovasti "yhtiön" talon viereiseen pihaan ja saapuivat kapeaan kujaan, joka päättyi sokkeloiseen takapihaan. Tyhjiä pakkalaatikoita ja tynnöreitä oli pinossa, ja niitten välissä mutkitteli ahdas käytävä. Korkea lankkuaita eroitti tämän pihan viereisestä, mutta aidassa oli pieni portti. Kivinen kiipesi laatikkojen päälle ja silmäsi aidan yli. Hän murahti puoliääneen, sillä siellä näkyi puuhailevan pari miestä. Ei ollut yrittämistä toistaiseksi.
Seikkailijat vetäytyivät pakkalaatikkojen suojaan, muutamaan syvennykseen, ja laskeutuivat lastu- ja sahajauhokasalle, sytyttäen savukkeet. Oli jo niin hämärä, ettei savua voinut huomata, ja muuten he olivat täydellisessä suojassa, kun takapihalle päin ei ollut ainoatakaan ikkunaa.
"Luulenpa, että seikkailumme lähestyy loppuaan", virkkoi Olle. "Kun nyt tänään saamme selville noiden herrojen suunnitelman prinssin miljoonien anastamiseksi, niin yllätämme heidät itse teossa ja annamme koko joukkueen ilmi."
"Mutta tiedätkös, että meidän on pidettävä silmällä vielä muuatta seikkaa, neiti Rigeriä. Hän ei kuulu koko joukkueeseen, ja hänet on saatava täydellisesti erilleen koko jutusta. Kun paljastamme herrojen suunnitteleman petoksen häntä kohtaan, luistanee se itsestään. Mutta poliisille emme saa antaa vihiä liian aikaisin. Tässä on kaksi melkein erillistä juttua: tuo lentokonejuttu neiti Rigereineen ja sitten 'Import & Export A.B.' herroineen. Yhtiön voimme paljastaa kokonaan enkä luule siitä koituvan mitään vaaraa neiti Rigerille, sillä ellei salakuljettajilta osata kysyä lentokonejutusta mitään, eivät he tietenkään ehdoin tahdoin siitä kerro. Minulla alkaa olla jotenkin selvä kuva neiti Rigerin toiminnan vaikuttimista, ja vaikka en niitä kaikkia hyväksykään, ymmärrän kyllä hänen asemansa. Hänet on pelastettava, vaikka vastoin omaa tahtoaan. Minun kunniani on kysymyksessä."
"Eiköhän siinä liene muutakin kysymyksessä!" pisti Olle väliin ja hymähti. Samassa kuului askeleita aivan läheltä. Joku kulki pakkalaatikkojen välistä kujannetta pitkin. Kivinen ponnahti äänettömästi pystyyn ja hiipi nurkan taakse, ja hän oli huudahtaa hämmästyksestä. Kujannetta pitkin kiiruhti joustavana ja hienona Kuststadin kaunotar, neiti Elise Riger. Hän oli nähtävästi menossa "yhtiön" kokoukseen. Kivinen katsoi hänen jälkeensä siksi kunnes hän katosi portin taakse, ja oli juuri aikeissa palata Ollen luo, kun kuuli uudelleen askeleita. Hämärässä vilahti näkyviin miehen haamu. Kivinen silmäsi tarkempaan ja äänettömästi hyppäsi pysähtyneen miehen luo, koskettaen tätä hiljaa olkapäähän.
"Herra Minck! Riittää! Tulkaa tänne meidän luoksemme!"
Nuori tukholmalainen sanomalehtimies hypähti säikähtyneenä sivulle ja yritti pistää kätensä taskuun, ennenkuin tunsi Kivisen. Hän seurasi tätä Ollen luo. Miehet neuvottelivat hetkisen.
"Jorre saa jäädä tänne ulkopuolelle pitämään vahtia. Jos neiti Riger palaa, niin seuraa häntä. Jos kuulet tuolta talosta laukauksen tai vihellyksen, niin hae heti poliiseja apuun. Ja nyt toimeen!" selitti Olle.
Kivinen vilkaisi yli aidan. Viereinen piha oli tyhjä. Molemmat sanomalehtimiehet katosivat portista.
Rakennuksen alakerrassa näkyi muutamissa ikkunoissa tulta. Ilmeisestikin niiden takana pidettiin "kokousta." Seikkailijat hiipivät laatikkopinojen suojassa lähemmäksi. Vanha rakennus oli synkkä ja kolkko, ja sanomalehtimiehet tähyilivät pimeihin ikkunoihin. Niistä voitiin pitää heitä silmällä.