"Se on liian pitkä juttu tässä kerrottavaksi. Tiedän joka tapauksessa, että herrat pitävät nyt ylhäällä kokoustaan. Minulla on apulaisia tässä ympärillä enemmänkin, ja viimeistään tunnin kuluttua aion tehdä rynnäkön sisään. Satamassa on myöskin poliisit vahdissa, ja heti kun höyrylaiva 'Arthur' laskee laituriin, pidätetään sekä laiva että miehistö. Minulla on kaikki valtit kourassani."
"Onnittelen!" virkkoi Olle hiukan kaksimielisesti. "Mitä 'Arthuriin' kuitenkin tulee, niin enpä luule sen laskevan ainakaan toistaiseksi laituriin täällä Tukholmassa."
"Kuinka niin?" kysyi virallinen salapoliisi epäillen.
"Niin, katsokaas, me sieppasimme laivan ja jätimme miehistön kapteenia ja kokkipoikaa myöten nauttimaan Robinson-elämästä eräällä ulkosaarella. Laiva on hyvässä tallessa ja näihin aikoihin kai miehistökin."
Salapoliisi päästeli kummastuksen huudahduksia, kun Olle lyhyesti selosti omansa ja Kivisen laivamatkan seikkailuineen.
"Ja nyt työhön!" virkkoi salapoliisi. "Haluatteko kuunnella, niin voitte sitten esiintyä todistajina!"
Salapoliisi viittasi laatikkopinoa. Katossa sen yläpuolella näkyi laudoista kyhätty kansi, joka nähtävästi peitti jonkun ilmavaihtotorven aukon. Kivinen kiipesi nopeasti pinon päälle. Puhe kuului nyt aivan selvästi.
"Anna minun kuunnella", kuiskasi Olle, "minä näet tunnen nuo herrat äänestä."
Kivinen luovutti paikkansa, ja Olle pääsi kuin pääsikin vaivaloisesti laatikkojen päälle. Valo sammutettiin ja kaikki vaikenivat.
"Kello kaksitoista siis, kuten ennenkin! Kahl hoitaa asian. Te saatte olla huoletta ja aivan syrjässä. Paketti jätetään sovittuun paikkaan!" selvitteli Popov, ja Olle arvasi että kysymys oli prinssin miljoonista.