"Minä suostun", kuuli hän neiti Rigerin sanovan. "Mutta missä Kahl voi viipyä?"
"Lempo hänen tiennee! Mutta kai hän nyt illalla tulee kuitenkin."
Sanomalehtimiestä nauratti. Kahl ei tulisi saareltaan.
"Tässä ovat tarpeelliset paperit", sanoi neiti Riger. Olle hätkähti mielessään. Jättikö tuo varomaton tyttö todistuksia itsestään? Tilanne oli nyt kovin mutkikas ja vaarallinen. Virallinen poliisi oli puuttunut asiaan, ja neiti Rigeriä odotti vangitseminen, ellei hän poistuisi hyvinkin pian. Samassa salapoliisi kuiskasikin:
"Herra Nordgren! Jos kuulette jonkun poistuvan, niin ilmoittakaa! Jöns saa ottaa miestensä avulla hänet kiinni. Kukaan ei saa päästä karkuun!"
Kivinen puri huultaan. Neiti Rigerkö vangiksi! Mutta Olle puristi suomalaisen kättä, ja tämä ymmärsi, että hänen ruotsalainen virkaveljensä pelasi kaksinaista peliä. Virallinen poliisi saisi ottaa selvän Import ja Export A.B:stä, mutta lentokonejuttu oli heidän omansa.
Olle kuunteli mielenkiintoista keskustelua ylhäältä, koettaen päästä selville miesten suunnitelmasta. Mutta mitään yksityisseikkoja ei mainittu eikä ainoakaan seikka antanut ratkaisevaa vihjausta siitä, miten prinssin miljoonat aiottiin anastaa ja neiti Riger pettää.
"Mutta missä Kahl on voinut viipyä näin kauan!" huudahti äkkiä varovainen saksalainen.
Venäläinen tuntui taaskin olevan iloisella tuulella. "Kylläkai hän selviää! Ei hän ole ensimmäisellä matkalla."
"Eipä vainkaan!" mutisi saksalainen. "Kun ei vain olisi viimeisellä."