"Minun täytyisi sopia Kahlin kanssa muutamista yksityisseikoista", puhui neiti Riger hermostuneesti, "mutta en haluaisi enää viipyä."
"Eikö seura kelpaa?" nauroi venäläinen.
"Eipä sekään minua varsin suuresti huvita!" tokaisi neiti Riger suorasukaisesti. "Pääasia on kuitenkin, että tahdon päästä nukkumaan."
Olle kuunteli tarkoin, toivoen neiti Rigerin poistuvan mahdollisimman pian.
"Jos kerran niin haluatte", virkkoi Popov, "niin kertokaa minulle kaikki, ja sillä hyvä."
Neiti Riger ja Popov kuiskuttelivat muutaman hetken hiljaa, eikä sanomalehtimies kaikista ponnistuksistaan huolimatta kyennyt eroittamaan ainoatakaan sanaa heidän keskustelustaan.
"Selvä on!" sanoi Popov lopuksi.
"Hyvästi siis!" vastasi neiti Riger kylmästi. "Ilmoittakaa, jos Kahl sattuisi tulemaan. Niin, voitte nyt antaa minulle kuitin myymistänne jalokivistä."
"Odottakaa!" sanoi Popov ja istuutui pöydän ääreen. Kuului tuolin siirtelyä.
Olle tarttui Kivisen käteen ja kuiskasi tälle pari sanaa. Kivinen hätkähti. Täytyi toimia nopeasti, sillä muutoin joutuisi neiti Riger pidätetyksi. Virallinen poliisi ei ymmärtänyt leikkiä.