Sanomalehtimies sytytti salalyhtynsä, ja sen valossa hän kirjoitti muutaman sanan muistikirjansa irtirevästylle lehdelle.
"Käyn antamassa ohjeet avustajallemme!" kuiskasi hän Ruotsin esivallan edustajille ja pujahti pois. Hiivittyään ensimmäiseen kellariin hän kuunteli hetkisen ja avasi sitten varovasti pihalle johtavan oven. Ketään ei ollut näkyvissä. Päästyään laatikkojen suojaan hän juoksi nopeasti aitaportin luo ja vihelsi hiljaa.
Jorre ilmestyi suojastaan. Hän tunsi heti suomalaisen.
"Herra Minck!" kuiskasi Kivinen. "Neiti Riger tulee aivan heti. Teidän on seurattava häntä hotelliin, jonne hän luultavastikin menee. Pyritte heti hänen puheilleen. Tässä on nimikorttini. Tällä pääsette kyllä hänen luokseen. Annatte hänelle tämän suljetun lapun, ja pidätte huolta siitä, ettei hän pääse ulos hotellista. Hän ei saa myöskään soittaa. Katkaiskaa heti johdot. Voitte käyttää vaikka pientä väkivaltaa. Seuraavat ohjeet saatte myöhemmin. Onko selvä!"
"Kyllä", vastasi nuori reportteri reippaasti. "Hoidan kyllä tämän asian."
Kivinen pujahti takaisin, ja päästessään lähelle kellarinovea hän kuuli konttorioven avautuvan. Hän hypähti suojaan. Ovesta liukui hämärälle pihalle neiti Rigerin solakka vartalo. Hän tähyili ympärilleen, mutta huomatessaan kaiken hiljaiseksi ja rauhalliseksi hän nopeasti poistui porttia kohti, ohikulkiessaan melkein sipaisten Kivistä. Sanomalehtimies olisi mielinyt siepata viehättävän vastustajattaren syliinsä, seikkailevan tytön, joka oli aikonut vangituttaa heidät omassa asunnossa, mutta hän tiesi kohta pääsevänsä tarkoitustensa perille sopivammalla tavalla ja sopivammassa paikassa. Kun neiti Riger oli kadonnut portista, sukelsi Kivinen kellariin.
Olle oli entisellä vahtipaikallaan. Virallinen poliisi istui mietteissään muutamalla laatikolla, apulainen vieressään.
"Malm!" kuiskasi Olle.
Salapoliisi kohottautui. "Sanoitteko jotakin?"
"Milloin aiotte rynnätä?"