Herra Malm katsoi kelloaan salalyhdyn valossa. "Kymmenen minuutin kuluttua!"
"Mutta miten me pääsemme tuonne ylös? Tästä aukosta en ainakaan minä mahdu."
"Minä olen tutkinut koko kellarin ja luulen löytäneeni keinon siihenkin", selitti salapoliisi. "Tuossa viereisessä huoneessa on kellariportaat. Ja luukku on auki, nimittäin sen saa auki."
"Hiipikäämme sitten sinne!" ehdotti Olle ja laskeutui hiljaa puhkuen laatikkopinoltaan. Salapoliisi kulki edellä salalyhty sytytettynä, ja muut seurasivat. Toisessa osastossa olikin leveät kellariportaat. Ne johtivat kokoushuoneen viereiseen huoneeseen. Salapoliisi katsoi kelloaan.
"Voimme yrittää! Tarkastakaa aseet!" Kaikki tarkastivat taskuaseensa, jättäen varmistimet kuitenkin paikoilleen.
Salapoliisi nousi pari askelmaa, kun pää sattui jo luukkuun. Hän kumartui ja astui ylemmäksi. Kivinen kiipesi hänen rinnalleen. Yhteisvoimin kohottivat he hartioillaan luukkua. Se myötäsi ja alkoi hiljalleen nousta. Aukkoa ei kuitenkaan näkynyt. Huoneessa oli nähtävästi pimeää, kokoushuoneeseen johtavan oven ollessa suljettuna.
Salapoliisi kannatti hartioillaan luukkua kohollaan ja Kivinen luikahti notkeasti aukon reunalle ja ponnahti lattialle. Hän nosti luukun varovasti ylös ja antoi sen sitten hitaasti laskeutua lattialle. Hän kuunteli. Viereisestä huoneesta kuului puhelua. Salakuljettajat eivät aavistaneet, että esivalta kiipesi viereisen huoneen kellariaukosta sisään.
Salapoliisi kapusi ylös toisena, Jöns Bagge kolmantena, ja viimeisenä ponnisteli Olle, turvautuen toisten apuun. Muutaman hetken kuluttua olivat kaikki neljä ylhäällä.
"Aseet esille! Varmistimet pois!" komensi salapoliisi. "Seuratkaa!"
Hän tarttui voimakkaasti ovenripaan ja tempasi oven auki. Hetkisen ajan sokaisi valo silmät.