"Ja mistä luulet voivasi hänet niin varmasti tuntea?" tiedusti Olle.
"Sinähän ehdit vain hetken katsoa häntä?"
"Hänen nenänsä muoto ei niin hevin haihdu mielestä", selitti Kivinen. "Se on hiukan — juuri senverran että erottaa — epämuodostunut, ja se riittää. Tuntisin hänet missä tahansa ja milloin tahansa."
"Ja mistä luulet saavasi tietoon hänen nimensä?"
"Taiteilijalta. Minä sähkötän hänelle."
"Mutta hänen osoitteensa?"
"Myös sieltä. Olen varma siitä, että taidekauppias tiesi hänestä enemmänkin, ja taiteilija osaa kyllä pakoittaa häneltä tiedot. Ja toinen seikka: mies lienee ollut enemmänkin taidekaupoissa, joten otaksun siitä, että myöskin Tukholman taidekauppiailta saamme jotakin selvitystä. Ja tämäkin on asian nykyisellään ollen jo sangen paljon. Onhan meillä nyt edes jonkunlainen käsitys koko seikkailusta."
"Tjah, uskaltaisiko tästä nyt lähteä liikkeelle", virkkoi Olle hiukan haluttomana. "Tuolla on kuuma."
"Onpa niinkin, mutta ajatteles, jos saamme tästä jutusta selvän! Ennen poliisia! Ja sitten julkaisemme lehdessä!"
"Neiti Elise Rigerin osuuden myöskin?"
Kivinen vaikeni hetkiseksi.