Olle astui autoon ja ajoi toimitukseen. Seikkaileva rantajätkä oli nyt kadonnut. Olle oli nyt tärkeillä uutisilla täytetty reportteri.
"Nyt alkaa tulla!" huusi hän jyristen, tullessaan toimitussihteerin huoneeseen. "Järjestäkää latomakone minua varten!"
Hän riensi omaan huoneeseensa, avasi kirjoituskoneen, pujotti siihen paperin, riisui takkinsa, asetti viereensä virvoitusjuomaa, sikaareita ja tulitikkulaatikon, kutsui juoksupojan valmiiksi taakse viemään liuskan toisensa jälkeen latomoon, huokasi syvään, ja äkkiä alkoi kirjoituskone laulaa kuin paras konekivääri mäenrinteellä. Sanomalehtimies oli ryhtynyt työhön verekseltään, tuskin ennätettyään istahtaa monipäiväisten seikkailujensa jälkeen.
Hän naputti ensin otsakkeen viidelle palstalle: "Kansainvälinen salakuljetus-osakeyhtiö paljastettu. Lehtemme reportterin tutkimukset."
Kone rämisi edelleen ja juoksupoika kiirehti toimituksen ja latomon välillä liuskoja kuljettaessaan. Tukholmalaiset saisivat ensiluokkaisen sensatiouutisen joka-aamuisen uteliaisuutensa tyydytykseksi.
Sanomalehtimies kirjoitti kylmänä ja tunteettomana sille, mitä ympärillä tapahtui, eivätkä edes toimitussihteerin sadatukset, että nyt meni kaikki aikaisempi järjestely helkkariin, vaikuttanut häneen vähääkään.
Kivinen käveli jalan, saadakseen hiukan miettiä ja punnita tilannetta, ennenkuin antautuisi uudelleen taisteluun neiti Rigerin kanssa.
Paljon oli selvää, mutta ei kaikki. Neiti Riger ei kuulunut salakuljettajiin, vaan hän tai hänen rikostoverinsa olivat kääntyneet näiden puoleen. Luultavastikin veli, Karl, sotilaslentäjä. Hän se varmaankin oli ollut myös Kuststadin lentäjä.
Mutta mitkä olivat neiti Rigerin toiminnan vaikuttimet? Avustiko hän prinssiä palkkiosta vai avuliaisuudesta, oliko hän mahdollisesti kiitollisuudenvelassa prinssille?
Ja millä tavoin prinssin miljoonat aiottiin anastaa? Missä ja millä tavoin? Ja millä tavoin nuo miljoonat aiottiin tuoda Ruotsiin?