Salapoliisi hyppäsi kolmanteen autoon apulaisensa kanssa.
"Kiitoksia avustanne ja näkemiin!" sanoi hän seikkailijoillemme.
"Pistäytykää poliisiasemalle, niin saatte yksityiskohtaiset tiedot."
"Kiitos", naurahti Olle, "mutta kai teidän täytyy turvautua meidän tietoihimme!"
Rakennus tyhjeni, ovet suljettiin ja sinetöittiin ja pari vartijaa jäi paikalle. Seikkailijamme poistuivat saman pihan kautta kuin olivat tulleetkin.
"Nyt kotiin nopeasti, ja sitten toimitukseen!" kiirehti Olle. "Päästämme ne lurjukset irti ensin, minä lähden kirjoittamaan, ja sinä saat lähteä hoitelemaan sitä neitostasi."
Saavuttuaan Ollen asuntoon miehet avasivat vaatekomeron oven. Murtautujat nukkuivat rauhallisina kuin olisivat olleet kotonaan. Olle herätti heidät. He hieroivat silmiään eivätkä oikein käsittäneet tilannettaan.
"Kas niin, tässä ovat tavaranne!" virkkoi sanomalehtimies ja ojensi miehille heidän taskuesineensä, paitsi ei aseita. "Alkakaa nyt lähteä tiehenne ja nopeasti! Koko muu joukko on jo vangittu."
Miehet eivät kyselleet mitään. Sullottuaan tavarat taskuunsa he painoivat lakit päähänsä ja livistivät avatusta ovesta porraskäytävään.
Sanomalehtimiehet muuttivat taas nopeasti pukuaan ja lähtivät ulos.
"Näkemiin sitten!" virkkoi Olle. "Soita, jos tarvitset minua tai jotakin erikoista sattuu!"