"Sisään, olkaa hyvä!" kuului sisältä sangen vähän imartelevasti.
Kivinen noudatti kehoitusta, teki säännönmukaisen kumarruksen sohvankulmassa istuvalle, ruumiinmukaiseen matkapukuun puetulle kaunottarelle ja ojensi kätensä.
Neiti Riger puristi sitä veltosti.
"Häiritsenkö?" kysyi Kivinen.
"Kyllä, erittäin suuresti! Nyt ei ole aika kahdenkeskisille tapaamisille hotellihuoneessa…" alkoi harmistunut neitonen esitelmöidä alkeellisista sopivaisuussäännöistä.
"Niinpä niin, toista on asumattomissa huviloissa", uskalsi Kivinen pistää väliin. "Saanko mahdollisesti istuutua?"
"Jos olette niin väsynyt, niin voitte istuakin, mutta toivoisin asianne olevan niin lyhyen, että voisitte sen kertoa seisaaltanne."
"Kiitos, siinä tapauksessa mieluummin istun."
Kivinen heittäytyi varsin huolimattomasti muutamaan nojatuoliin. Neiti
Riger haukotteli peittelemättä.
"Te olette väsynyt", aloitti Kivinen.