"Niin, ja ikävystynyt teidän pitkäpiimäisyyteenne! Tulkaa mieluummin huomenna."
"Ei, asiani on niin tärkeä, ettei se siedä lykkäystä. Onko Popov soittanut?"
Neiti Riger hypähti ylös pelästyneenä. "Popov…? soittanut… kuinka niin… en minä tiedä…"
Kivinen sytytti savukkeen.
"Niin, nyt olen voittanut vetoni", sanoi hän rauhallisesti ja varmasti.
"Tiedän, kuka te olette ja mitä täällä teette."
Neiti Riger oli saanut takaisin kylmäverisyytensä.
"Niinköhän?" virkkoi hän epäuskoisesti.
"Te olette kamarineuvoksen tytär Wienistä. Teillä on veli, jonka nimi on Karl ja joka on pannut ruotsalaisten viranomaisten päät pyörälle lentokonejutullaan. Eikö niin, neiti näyttelijätär?"
Kaunis neitonen puri huultansa, mutta ei osannut enää näytellä.
"Kas niin! Olen voittanut. Muistatte kai, että lupasitte minulle palkinnon. Minä voisin ottaa sen nyt ja korkojen kanssa rangaistukseksi vastaanottonne epäkohteliaisuudesta."