Kivinen kertoi seikkailunsa Tukholmassa ja "Arthurilla" sekä salakuljettajien vangitsemisen. Neiti Riger kuunteli tarkkaavaisesti. Popovin paosta kuullessaan neitonen säpsähti, ja hänen silmänsä välähtivät.
"Kiitän teitä tiedoista ja avustanne! Kerron teille kaikki huomis-iltana. Siihen saakka näkemiin!" Neiti Riger nousi ylös ja ojensi kätensä sanomalehtimiehelle. Tämä ei osoittanut minkäänlaisia merkkejä, että aikoisi noudattaa annettua viittausta.
"Älkää kiirehtikö, neiti Riger! Minulla on vielä paljon kerrottavaa! Ja pyytäisin, että te kertoisitte kaikki jo tänä iltana."
"En!" ja neitosen ääni oli varma ja luja.
"Niinkö!" lausui Kivinen ivallisen painokkaasti. "Te ette luota minuun. Hyvä. Mutta kuulkaapas! Te tahdotte suojella prinssiä ja hänen miljooniaan. Huomenna näyteltäisiin viimeinen näytös. Jos se onnistuisi, niin te pakenisitte ja jättäisitte kaikki kertomatta. Siitä en paljoakaan välittäisi, mutta nyt minä tiedän, että näytös ei onnistu, ei ainakaan sillä tavoin kuin te luulette."
"Te näytte tietävän todellakin melkein kaikki", virkkoi neiti Riger kylmästi. "Mutta mistä te olette saanut tuon varmuuden, ettei toinen yritys onnistuisi? Ja toiseksi, se täytyy minun joka tapauksessa hoitaa yksinäni, sillä te ette voi tulla rikostoverikseni. Minun täytyy onnistua."
"Mutta te ette onnistu. Minä tiedän, että te nyt perustatte kaikki toivonne Popoviin."
Neiti Riger liikahti.
"Mutta Popov ei ole ainoastaan salakuljettaja, vaan hän on myöskin petturi. Hän pettää teidät."
"Pettää? Mitä syytä hänellä olisi pettää? Ja miksi eivät salakuljettajat olisi sitten jo aikaisemmin pettäneet?"