"Huomenna, oikeastaan tänään Kuststadissa klo 12 ja 1 välillä päivällä."
"Ja millä tavalla?"
"Samalla tavalla kuin ennenkin."
"Siis lentokoneella?" huudahti Kivinen.
"Niin, veljeni lentää huvilani yläpuolelle ja pudottaa paketin puutarhaan. Salakuljettajien on se otettava siellä vastaan ja tuotava sinne metsähuvilaan. Itse olen täällä Tukholmassa, niin että jos jutusta saataisiin jotakin selvää, voisin todistaa poissaoloni."
"Ja senkö vuoksi maalautitte huvilanne katon räikeänpunaiseksi? Minä aavistelin jotakin tämäntapaista."
"Mistä te tiesitte sen?"
"Tietäkää, että senjälkeen kuin saimme vihiä teidän osuudestanne, te ette ole hetkeäkään ollut vartioimatta."
Kivinen mietti hetkisen. Neiti Riger tarttui äkkiä sanomalehteen ja alkoi innokkaasti tutkia sitä. Hän huudahti heikosti ja katsoi kelloaan. Se oli lähes yksi.
"Juna lähtee kymmenen minuutin kuluttua, ja ellemme ehdi sille, emme tavoita Popovia."