"Kas niin! Meidän on siis toimittava nopeasti. En tullut ajatelleeksi koko junanlähtöä. Pukeutukaa nopeasti! Muuten, onko teillä ulkomaanpassi?"
"On kyllä, Norjaan, Tanskaan ja Saksaan."
"Se on hyvä. Minullakin on passi Norjaan."
Neiti Riger kokosi tavaransa ja sulloi ne kahteen pieneen matkalaukkuun. Kivinen soitti, ja kun tarjoilija riensi sisään, pyysi hän Jorrea puheilleen. Tämä saapui parin minuutin kuluttua.
"Lähdette meidän mukaamme pienelle matkalle! Saanko esitellä: toimittaja Minck, neiti Riger!"
Kivinen maksoi hotellilaskun, ja parin kolmen minuutin kuluttua olivat kaikki kolme ajurissa matkalla asemalle. Kivinen katsoi pari kertaa levottomana kelloaan. Onnistuminen riippui minuutista tai muutamista sekunneistakin. Hevonen kiiti hurjana pitkin tyhjiä katuja.
"P—na!" kirosi Kivinen ääneen, kun asematorille saapuessaan kuuli veturin pitkäveteisen vihellyksen, asemakellon osoittaessa täsmällistä lähtöaikaa. Seurue oli myöhästynyt junasta. Popovilla oli nyt varma etumatka.
Seikkailijat nousivat kuitenkin ajurista ja lähtivät kävelemään pitkin asematoria.
— Auto! — välähti Kivisen mielessä, ja hän kysyi Jorrelta, voisiko tämä mahdollisesti hankkia hyvän ja luotettavan auton. Nuori sanomalehtimies mietti hetkisen ja lupasi. Ohjaajaa ei tarvittaisi, sillä hän kyllä pitäisi kulkemisesta huolen. Hän poistui nopeasti, ja Kivinen ja neiti Riger jäivät kahden.
"Mitä te oikein aiotte nyt tehdä?" kysyi neitonen.