"Aion pelastaa teidät ja prinssin miljoonat sekä puijata Popovin."
"Te rupeatte siis rikostoverikseni?" lausui neiti Riger hymyillen.
"Kyllä, lain silmissä, mutta en omissani! Rikon lakia pakottaakseni toiset sen täyttämään. Minulla on nyt oma suunnitelmani ja olen varma sen onnistumisesta. Odottakaas, minä soitan ystävällemme Olle Nordgrenille!"
Kivinen meni puhelinautomaattiin ja soitti.
"Halloo, saanko herra Nordgrenin puhelimeen! Kiitän! Onko Olle! Älä ole noin kiukkuinen! Minä se olen! Minä lähden nyt matkalle neiti Rigerin kanssa. Luulen toimittavani Popovin kiinni. Annan heti kaikki tarvittavat tiedot. Ilmoitan myös olinpaikkani sähkösanomalla ja ajan, milloin saat julkaista tietoja Kuststadin jutusta. Niin, kiitos! Näkemiin siis ja terve!"
He kävelivät vielä puolen tuntia asematorilla toisiinsa nojautuneina kuulakkaassa kesäyössä, kunnes näkivät auton pysähtyvän merkkilyhdyn luo. He riensivät sinne. Se oli hyvä neljänhengen auto. Jorre istui kuljettajan paikalla autotakissa suojustimet silmillä. Kivinen auttoi neiti Rigerin sisään ja kiipesi itse perässä. He istuutuivat taakse, Jorren vääntäessä moottorin käyntiin.
"Tunnetko tien?" kysyi Kivinen.
"Totta kai", vastasi Jorre ja hyppäsi ohjauslaitteen viereen. Moottori surisi, ja sitten hypähti auto liikkeelle, painuen syrjäkaduille ja selviten vihdoin esikaupunkien jälkeen kovalle ja leveälle valtatielle. Jorre lisäsi vauhtia, ja seikkailijat kiitivät kesäyössä Kuststadiin.
14.
Kivinen ja Minck saavat vaivojensa palkaksi pussillisen kiviä.