Auto huristi tasaisesti sileällä tiellä, sivuuttaen maalaiskyliä ja huvilakuntia. Raikas yöilma humisi ympärillä.
Kivinen ja neiti Riger istuivat takana, puhumatta mitään. Tulevat seikkailut pitivät yllä jännitystä, eikä menneisyyttä voinut vielä kosketella. Sanomalehtimies tunsi, että hän oli pääsemäisillään päämääräänsä. Ylpeä neiti Riger oli tunnustanut joutuneensa tappiolle, ja vaikka Kivinen ei suinkaan tahtonut käyttää auttaja-asemaansa väärin, tunsi hän vaistomaisesti, ettei se myöskään hänen toiveitaan vähentänyt. Hän aavisti, että neiti Rigerin ulkonaisesti niin iloisessa ja huolettomassa elämässä oli joku varjo, tuskin hänestä itsestään riippuva, mutta joka tapauksessa häneen vaikuttava. Mikä suhde vallitsi prinssin, Karl Rigerin ja Elisen kesken?
Neiti Rigerin katse harhaili hämärässä. Hänen kiharansa liehuivat tuulessa, ja pieni suu oli tiukasti yhteenpuristettu. Aistikkaaseen matkapukuun laittautuneena hän oli viehättävä ilmestys, ja Kivisen täytyi vasten tahtoaankin ihailla ja kunnioittaa hänen itsenäisyyttään ja rohkeuttaan, siitäkin huolimatta, että niitä käytettiin laittoman asian palvelukseen.
"Mitä te ajattelette?" kysyi neiti Riger äkkiä ja laski pienen hansikoidun kätensä sanomalehtimiehen käsivarrelle. Kivinen kääntyi hänen puoleensa hymyillen.
"Mitä minun pitäisi ajatella?" tiedusti hän vuorostaan. Elise naurahti lyhyeen.
"En tiedä. Mutta sanokaas, miksi te minua autatte?"
Sanomalehtimies katsoi häneen tutkivasti, mutta neiti Riger oli vakava.
"Sen kerron myöhemmin, vaikka teidän täytyisi se kyllä tietää. Ja te aavistatte sen kylläkin."
Neiti Riger käänsi päänsä poispäin.
Aamupuolella auto pysähtyi muutaman pienen kyläravintolan luo, ja seurue lähti murkinoimaan ja laatimaan lopullista sotasuunnitelmaa. Kivinen ohjasi neiti Rigerin syrjäisen pöydän luo verannalle ja tilasi kevyen aamiaisen. Tarjoilija katsoi hiukan ihmeissään aamuvirkkuja matkustajia, mutta kattoi pöydän, ja kaikki söivät hyvillä mielin raikkaan matkan jälkeen. Tilattuaan kahvia Kivinen sytytti savukkeen, tarjosi Jorrelle ja nojasi tuoliinsa.