"Nyt on kello lähes kymmenen. Meillä on siis kaksi tuntia aikaa. Miten järjestämme loukun Popoville?"
"Saanko ehdottaa", sanoi neiti Riger vilkkaasti. "Minä luulen tietäväni. Popov piiloutuu huvilani puutarhaan. Saatuaan paketin hyppää hän kuten Kahl aikaisemmin moottoripyörän selkään ja ajaa metsähuvilaan. Muutettuaan pukua hän hiipii jalkaisin muuanne. Meidän olisi pitänyt tavata toisemme eräässä hotellissa parinkymmenen kilometrin piirissä Kuststadista, mutta nyt ei siitä maksa puhua. Popov ei tule."
Kivinen teroitti kuuloaan. Neiti Riger puhui ristiriitaisesti. Mutta sanomalehtimies ei keskeyttänyt. Neitonen oli kai erehtynyt.
"Ehdotan, että ajaisimme hiukan ennen kahtatoista lähelle Kuststadia. Voin kyllä neuvoa paikankin. Minä jään siihen auton kanssa, ja te taas hiivitte metsähuvilaan. Kun Popov palaa, pakoitatte hänet antamaan teille paketin, ja vaaditte samalla häneltä pois kaikki paperini. Ne eivät tosin ole lainkaan vaarallisia, mutta joka tapauksessa. Saatuanne paketin tulette minun luokseni. Meidän täytyy olla hiukan etempänä tapahtumapaikalta, ettei auton seisominen jollakin tiellä herättäisi liiaksi epäluuloa. Hyväksyttekö ehdotukseni?"
Kivinen tuprutteli savukettaan ja mietti. Suunnitelma oli yksinkertainen ja varma.
"Ehdotuksenne on hyvä, mutta muuan seikka: palaako Popov varmasti metsähuvilaan, saatuaan paketin käsiinsä?"
"Kyllä. Hänen täytyy paeta tapahtumapaikalta ja nopeasti. Moottoripyörä on niin ollen välttämätön. Mutta hän ei voi sillä ajaa kauaksi. Hänen täytyy se piiloittaa. Ja hän piiloittaa sen metsähuvilaan."
"No niin, voimme kyllä järjestää asian. Toinen seuraa Popovia koko ajan, ja toinen on huvilassa. Muuten, oletteko aivan valmis lähtemään matkalle, neiti Riger?" kysyi Kivinen.
"Kyllä."
"Missä on palvelijattarenne?" kysyi Jorre äkkiä.