"Sälli", tuiskautti hänelle Poke olkansa yli.
"Vaan mitäs ne ovat niin haljuja", puolustelihe toinen.
"No, ketkä esimerkiksi — koska niin olet varma asiasta?" — Puhuja, se äskeinen kahdeksasluokkalainen, seisoi kädet housuntaskussa ja vihelteli puoleksi selin toisiin. Ääni pyrki olemaan kevyen huoleton, mutta siinä värähti pingottunut sävy. — "Ketkä esimerkiksi?" kysyi hän kuin uhalla.
"Sekin korea heiskale, joka viime yhteiskonventissa ylinnä keikkui."
Kysyjän sieramet värähtivät. Hän kohautti olkapäitään muka sanoakseen, että viis näistä! — ja lähti menemään. Siinä oli tiellä viaton jykevä halkotukki. Sen lennätti koholle ilmaan ja sitten jyräytti maahan, että tanner tärähti. Taisi puskea siihen loukatun miehenylpeytensä ja paljon muuta.
Toiset eivät olleet näkevinään. Eräs viidesluokkalainen yritti virnistellä, mutta sai Pokelta luunapin.
"Ilkeä juttu", murahti Iso-Jukka.
"Totta se on. Aune eilisiltana kotona puhui sitä samaa ja itkua pusersi, kun oli niin harmissaan", tunnusti Poke.
Tohtorin Aune, yhteiskoulun paras tyttö — no, sitten se oli totta.
Kello soi. Yleinen rynnäkkö pääovea kohti alkoi.