"Hurraa—a, hurraa—a, väistyä pois, ei kee—enkän meistä vois."
Ensiluokkalaiset tulivat laulaen nurkan takaa. Etumaisena Heikki veli, hiilihanko korkealla. Siinä liehui punainen viiri.
"Aunen vyönauha", hihitti Poke hiljaa toisille. "Martti on sen kehveltänyt Aunen laatikoista."
Poikasikermä hajaantui. Mutta Poke ja Paunu ja pari muuta jäivät jälkeen supattelemaan. Poke puhui innokkaasti viittilöiden käsillään ja sitten nyhjäisi voimakkaasti niikuin köyden päästä.
"— huit vaan —" vihelsivät toiset ja remahtivat äänekkääseen nauruun.
"Kiinni on. Päätetty", riemuitsivat he ja silmissä kipinöi kujeilun halu.
"Vaan luitkos viimekertaiset saksan sanat?" muisti Iso-Jukka portaissa kysyä Paunulta.
"Leberecht Hühncheniin? Donnerwetter, pitikös ne täksi päiväksi?"
"Piti. Sinuunhan se joutui viimeksi, etkö muista?"
"Sikamaista."