Oikea kivääri! Siitä kulki kuin sähkövirta, kiihkeä, sytyttävä pitkin suonia. Mieli karskistui.
Sitten alkaa tulla viestejä. Viipuri kokonaan punaryssien hallussa. Ne jo purkautuvat maaseudulle ottamaan haltuunsa rautatien ja radan varret. — Eräällä asemalla ollut tuima taistelu. Pietarista päin tuleva panssarijuna pysäytetty. — Haavottuneita, kaatuneita. Mainitaan tutut nimet. Ah!
Odotus pingottuu sietämättömäksi. Kunpa laukeisi liikkeeseen edes.
Eteenpäin, mars!
Käsky tulee eräänä kosteansumuisena iltana. Taas junaan ja pysähtymättä huristetaan tähdettömässä yössä, kunnes seisahdutaan eräällä asemalla. Se on viimeinen mahdollinen. Seuraava on jo peruuttamattomasti punaisten hallussa.
"Kaksi ensimäistä ryhmää ketjuun, kolmas ja neljäs kenttävahtiin. Äärimmäistä tarkkuutta noudatettava. Metsät vilisevät täynnään punaryssiä. Vuorot vaihtuvat aamulla kuudelta."
Sellainen on komennus.
Määrätyt lähtevät suoraan junasta marssimaan rataa pitkin vahtipaikoilleen. Arvo ja Seikku kulkevat etumaisina, heidän takanaan Poke ja Paunu. Tuntuu hyvältä olla näin yhdessä ensimäisellä matkalla.
Sataa tihuuttaa vasten silmiä. On ollut niin leutoa viime päivinä. Kosteus tuntuu imeytyvän vaatteissa yhä sisemmä. Radalla on vettä ja lumihyyhmää nilkkoja myöten.
"Suittipa tänne ottaa huovikkaita. Kotona pakottivat panemaan nämä, kun oli lähtiessä sellaiset pakkaset. Nyt saa tarpoa märin jaloin ties miten kauan", pahottelee joku takana.