"Ei, mutta kun minä olin ihan kuulevinani niiden posmotusta."
"Älä hupsi. Lämmittelemään nyt vain siitä. Vielä sinä niitä kerkiät tarpeeksesi katsella."
Eikä Koikkalainen enää intä, perästä tulla piipertää. Se on pieni tummasilmäinen poikaviikari, vikkelä kuin kärppä.
Mökin ovesta löyhähtää miellyttävä lämmin. Uunissa palaa tuli.
Nurkkasängyssä kuorsaa mies, mökin isäntä arvattavasti.
"No, kuivaahan tässä kolmeen tuntiin edes hieman pinnalta" — hyvittelee joku. Kilvan pyritään ryhmittymään uunin ympärille.
Pieni Koikkalainen laskee reppunsa lattialle ja istahtaa sen päälle selkä uuniin nojaten.
"Niin on lämmin", sanoo ihastuneena ja haukottelee. — "Ollapa vielä voileipä."
"Tuosta saat korpun. Me muut panemme tupakaksi."
Hetken perästä, kun Poke uudelleen virittää savukkeensa, sanoo hän:
"Katsokaas tuota. Se upposi kuin kivi pohjaan." — Hän valaisee tulitikulla Koikkalaista.