He painuvat ryteikköön. Hämärä lisäksi suojaa heitä. — Oikein — sieltä tulee neljä miestä suksilla vain muutaman kolmenkymmenen metrin päässä heistä.
"Tulimainen — nyt katkesi minulta raksi", — kuuluu joku äsähtävän.
"Mutta eivätkös ne ole —."
"Ole ääneti, kuunnellaan."
"Minulla on remmin pätkä taskussani, jos sillä selviät."
"Se oli selvästi Paunu", riemahtaa Poke.
Hurraa! — pölähtää katajikosta, hillitysti, mutta niin repäisevästi, että toiset ovat pudota istualleen. Eräs yrittää pakoon, joku hädissään ampuu täräyttää taivaan pilviin.
"Pöhköt! Omia ollaan", huudetaan katajikosta. — Yleinen riemu ja äänten solina.
"Missäs toiset kolme?" huomaa päällikkö kysyä. — Silloin vaikenevat äänet kuin leikaten poikki.
"Omilla teillään. Jouduimme saarroksiin ja pakenimme", tulee matalasti.