— Kuulepas, Taneli Tapanainen! Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan! Tule tänne minun luokseni tämän viheriäisen pöydän ääreen, minulla olisi hupainen seikka kerrottavana, virkkoi Vieremän Jussi.
— Tulenhan minä, mutta kerro nyt, Johannes Vieremä, jotakin hyvin hauskaa vahinkoni korvaukseksi, pyysi Törsövän Taneli.
— Eikö se ole hauskaa, kun minä näin tuolla pielespuita hakatessani yhdessä leppäpensaassa sata jänistä! Ei enempää eikä vähempää, sata ummelleen!
— Olisipa siinä ollut kosolta sinun kaimojasi! En usko!
— Ainakin niitä oli puolisataa.
— Näillä mailla puolisataa jänistä! Mitä vielä!
— Viisikolmatta oli vissisti, näinhän minä.
— Ja kun otat puolen siitä, niin saat kaksitoista ja puoli jänistä!
— Älä nyt sekoita minun ajatusjuoksuani, oli niitä pupuja toki kymmenen.
— Turhaa juttua sekin!