— Kaikellaisia hullutuksia niissä kansakouluissa opetetaan! Voi, voi, imeä käärmeen myrkkyä! Saisihan tuon kuolemansa ihminen muullakin tavalla!
— Saadaanpa nähdä, kumpi noista kahdesta kovemmin pöhöttyy, imijä vai imettävä!
— Jos Hilma henkiin jääpi, tulee hänestä varmaan kyläkunnan puoskari ja kunnon kuppari, koska hän on niin kärkäs vertä imemään.
— Minä en olisi julennut mennä imemään, vaikka olisin tohtinutkin.
— Enkä minä.
— Kyllä hän on hävytön tyttö, menee noin vaan nuorta poikaa jupojulkisesti imeksimään! Voi aikoja, voi tapoja! Surkutella täytyy tätä syntistä maailmaa!
Viimeksi kerrottu haikeus kirposi Mörskyn Marketan suusta.
Pojatkin kuiskailivat jotain tämmöistä:
— Sanokaa mitä hyvänsä, mutta suloinen ja sievä tyttö Hietalan Hilma sittenkin on. Voi totta tosiaankin!
— Sievä ja uskalias tyttö!