— Mitäs nyt, herastuomari, langonheiniä ei saatukaan, virkkoi Salmelan isäntä leikillisesti.
— Ei saatu, ei saatu, myönsi herastuomari. Langolla pitänee kaiketi olla omat heinät, mitäs auttaa!
— Tämän päivän osaksi aiottu työ on tehty. Paljon onkin aikaan saatu. Jumalalle kiitos, ja teille kiitos ystävät ja naapurit! Nyt saatte aikaanne viettää, miten parhaiten haluatte, ilmoitti isäntä.
Riemu remahti silloin ilmoille. Piirihyppy pantiin paikalla toimeen. Siinä nurmen sängellä pyörittiin ja laulettiin asianmukaisia lauluja, niinkuin:
Minä olen poika (tyttö) nuori
Kuin kesällä heinä,
Otan, otan oman kullan
Vaikka läpi seinän.
Samukin pyöri muiden muassa kun laulettiin:
Koska Samu häitä pitää.
Ken on hänellä morsian?
tempasi tämä voimakkaasti Hilman käsistä kiinni, pyöritti häntä piirin keskellä ja lauloi reippaasti:
Ole sinä vaan minun armahan',
Sinua minä rakastan!
Antti Salminen ja Risto Tohonen istahtivat mättäälle, sytyttivät sikarinsa ja katselivat nuorten leikkejä. Mutta huomaamattansa olivat he häirinneet mättään asukasten, pienten vaaleankeltaisten muuraisten, kotorauhaa. Nämä rohkeat eläimet, joilla muutoin on rumanpuoleinen erikoisnimi, syöksivät mättäästä säälimättä isäntien kimppuun ja pienillä keinoillansa kohta antoivat tietää: kuka käski! Kiireen kaupalla täytyi isäntien nousta seisoalle ja ryhtyä karkoittamaan luotansa noita vihaisia pikku sankareja.