— Oliko siellä ladossa hauskaa ja hupaista?
— Oikein hauskaa, oikein hupaista, vastasi Antti Salminen ja nykäsi kyynärpäillänsä herastuomaria.
— Hauskaahan siellä oli, mutta kovin äkisti se hauskuus katkesi, virkkoi herastuomari.
— Kuinka niin, sanokaa, tiedusti Hetvi.
Herastuomari kertoi nyt käärmeenpistoseikan Takamaan niityllä. He kun heiniä sulloivat ja survoivat latoon, kuulivat huudettavan: mato pisti Samua! Tultuaan ulos näkivät he jo Hietalan Hilman imemässä myrkkyä haavoista. Yksityiskohdissa teki herastuomarin kertomukseen lisäyksiä yksi ja toinen. Jännitetyllä huomiolla kuuntelivat Kotanurmella ja kotona olleet ihmiset kertomusta. Emäntä tarkasteli poikansa otsaa, jossa myrkkyhampaiden jälet hyvästi näkyivät, eikä tahtonut lakata ihmettelemästä ja siunailemasta. Kun Pekka Juntunen kuuli, että Mörskyn Marketta oli yritellyt niin jumalattomaan toimeen kuin loihtimiseen, pani hän tyynesti kätensä ristiin ja hänen huulensa vähän liikahtelivat. Kaikki vaikenivat, antaen kunnioitusta hartaudelle. Vieremän Jussi oli juuri aikonut Marketalle muistuttaa mustaa maton, mutta nyt hänkin jätti sen sanomatta ja Marketta jäi suuttumatta.
— Hyv' iltaa taloon!
— Jumal' antakoon!
— Mitä Matille kuuluu?
— Leukain lusketta ja suun napsetta. Väkeä täällä kuin helluntai-epist … (Emäntä nykäsi vierasta viitaten Pekka Juntuseen, jonka kädet taas silmänräpäyksessä sävähtivät ristiin) … niin, väkeä täällä nuorta kuin heinää ja kaikki ääneti kuin etanat.
— Pane pois Matti viulusi ja toimita suusi yhteiseen puuhaan, virkkoi isäntä.