— Tuossa Samun vieressä on tilaa, huomautti emäntä.
Matti ripusti viulunsa ovenpielessä olevaan naulaan ja silloin huomasi
Törsövän Tanelin istuvan siellä pöydän alapäässä.
— Tanelikin täällä ja sittenkin hiljaista kuin hautajaisissa! Mihinkäs nyt merkki piirretään? Minä käyn syömään Tanelin viereen. Me sovimme yhteen yhtä hyvästi kuin kaksi täysikasvuista kukkopoikaa.
— Taneli on tänään tainnut puhua enemmän…
— Tyst-stoj-vait! keskeytti Törsövän Taneli.
— Kas se poika osaa ruotsit, venäjät ja kaikki kielet, kehui vieras.
Minä en osaa muuta kuin suomea ja tätä kieltä, toimeen täytyy tulla.
Vasta tullut iloinen vieras oli Toholan torpan poika. Matti Mäntynen, paikkakunnalla hyvin tunnettu "Viulu-Matti". Hänelle oli Samu lähettänyt sanan, ettei unohtaisi talkoita. Eikä Matti niitä unohtanut.
— Satoiko siellä Niinisyrjän puolella? kysyi herastuomari.
— Niinkuin saavista olisi kaatanut, ja meidän viiritangon löi ukkonen pieniksi pirstoiksi.
— Eikö rakeita tullut?