— Ei meidän paikoilla. Kukkaropohjan kohdalla oli tiellä ja aholla rakeita, jotta maa näytti valkealta.
— Ei ollut sade meistä kaukana, yhden kilometrin päässä, virkkoi
Salmelan isäntä.
— Eikös Takamaan niityllä satanut? kysyi Matti.
— Ei tippaakaan!
— Mutta kiire meillä siellä sittenkin oli, sanoi Samu, ja katsos otsassani oli vielä kiireen merkit.
— Ampiaisen pistämät?
— Niin, ampiaisen pistämät, puuttui puheesen Vieremän Jussi, semmoisen jalattoman, harmaan ampiaisen, jota Mörskyn Marketta sanoi mustaksi madoksi.
— Lakkaa jo tuosta, kiusan kappale, karnuttamasta! räsähti Marketta.
— Saattaahan ihminen erehtyä, virkkoi isäntä lepytellen. Marketta vaan hiukan erehtyi värissä.
— Eihän se Marketta enään tarkasti näe vanhoilla hampaillaan, murahti
Jussi hiljaan, mutta sitä ei Marketta kuullut.