— Eikä se enään ole tarkkakuuloinenkaan! Takamaan niityltä tullessa lyödä nalkkasi varpaansa terävään kiveen, eikä tiennyt asiasta mitään ennenkuin toiset tytöt huomauttivat: Marketan varpaasta vuotaa vertä! Vasta sitten rupesi tyttö parka siihen räsyä hankkimaan, mumisi Törsövän Taneli sangen totisena, mutta niillä, jotka sen kuulivat, oli työ tuska naurua hillitessä.
Viulu-Matille kerrottiin tapahtuma Takamaan niityllä. Hänkin ihmetteli suuresti Hilman rohkeutta.
Hetviin ei näyttänyt kertomus erittäin vaikuttavan. Herastuomari kysyi:
— Olisitko sinä Hetvi uskaltanut tehdä Hietalan Hilman tavalla?
— Hyi! huudahti Hetvi.
Samu katsahti Hilmaan ja Hilma Samuun päin.
Tuo pieni huudahdus saattoi Hilman mielen levottomaksi. Oliko hän menetellyt sopimattomasti? Hetvi, korkeampia kouluja käynyt, ei olisi niin tehnyt kuin hän teki. Olisiko Hetvillä ollut sydäntä nähdä Samun pöhöttyvän, kangistuvan, mustenevan ja kuolevan? Ruualta päästyä sopotti Hilma jotakin emännän korvaan, pistäysi salavihkaa ulos ja riensi kotiinsa kertomaan vanhemmillensa mitä oli tapahtunut.
Mörskyn Marketta oli ensimäinen, joka huomasi Hilman lähteneeksi. Hän sanoi:
— Minä pelkään pahoin, että se tyttöriepu kuolee kotiin mennessään, kovin oli kipeän näköinen.
Nyt vasta muutkin tytöt huomasivat, että Hilma oli poissa.