— Eihän se meistä sairaalta näyttänyt, vastasivat toiset tytöt.
— Vai ei! Kovin hehkuivat kasvot, ei se ollut oikeaa punaa! Käärmeen myrkky saattaa myöhemminkin pöhöttää ja tappaa. Kyllä minä tiedän, höpisi Marketta.
Emäntä kuuli Marketan höpinän ja sanoi:
— Älä pidä turhaa huolta Hilmasta! Terveenä se tyttö täältä lähti vanhempainsa luo yöksi ja terveenä se huomis-aamulla palajaa tänne.
Hilman isä ja äiti olivat illallista syömässä, kun hän saapui kotiinsa. He huomasivat heti, että jotain tärkeää oli tytöllä sanottavana. Eivät he kuitenkaan mitään kysyneet, odottivat ääneti.
Hilma kertoi tapahtuman.
Sekä isä että äiti kiittivät tyttärensä toimeliaisuutta ja rohkeutta.
Se lievensi Hilman sydän-alaa.
— Entä jos toverit rupeavat minua pilkkaamaan, sanoi Hilma hetken vaiti oltuaan.
— Ei kukaan kunnon ihminen sellaista tekoa pilkkaa, vakuuttivat vanhemmat.
Hilma rauhottui ja jäi kotiinsa yöksi. Tanssimaan ei hänen mielensä nyt tehnyt. Hetviähän se Samu tämän iltaa tanssittelee, ajatteli hän, ja taas tuntui niin kummalliselta. Hän halusi nähdä, pyörittääkö Samu Hetviä yhtä innokkaasti kuin oli häntä Takanaan nurmella pyörittänyt. Ajatukset risteilivät, kunnes uni taivutti hänet.