— Tytöt varmaan tahtovat jo käydä levolle, sanoi hän; täällä on tilaa teille.
— Kiitoksia vaan! hymähti vastaus.
Toinen toisensa perästä pistäytyivät tytöt aittaan. Hetvin kanssa lähti sitten emäntä kamariin.
Samu kehoitti poikia tulemaan kanssansa liiteriin makaamaan. Useimmat tottelivat kehoitusta, mutta muutamat jäivät pihalle seisomaan ja tupakoimaan.
Kotvasen siinä seisottuaan astuivat pojat muutaman askelen avonaista aitan ovea kohti. Silloin kuului seuraava, hiljainen vuorolaulu:
Pojat:
Tyttökullat, vehnäpullat, kuinkas nyt on laita?
Poikain täytyy kuljeksia pitkin pihamaita!
Tytöt:
Ettehän te, kunnon pojat, mielinekään tänne.
Moinen tuuma oisi teidän oma häpeänne.
Pojat: