Kulutus.
Minä Allen Kirioittanu Annan Suren korven Suon valta Ojan
Ura-kalla Kaivettavaks Iosta Haluliset Urakka Miehet saap
tulla Sopimaa Minun kansani Niin Syriää
Risto Tohone
Herras Tuomar
Iosta Tämän kautta ilmoitetaa.
Aikaiseen joudutti emäntä aamiaisen pöytään, jotta kirkkoon ennättäisivät ne, jotka sinne aikoivat lähteä. Salmen yli saatettiin veneellä, koska siten lyheni maamatka. Herastuomarikin aikoi tyttärineen lähteä kirkolle: kuulutus oli vietävä ja vielä eräs toinenkin tärkeä asia niin vaati. Ori seisoi jo valjaissa. Mutta tuossa tuokiossa kääntyivätkin herastuomarin tuumat.
— Jos Samu tahtoisi mennä kirkolle Hetvin kanssa, niin me vanhemmat miehet olisimme toinen toisemme rattona kotona, virkkoi hän.
Tämmöistä käännettä oli Samu melkein aavistanut. Hän arveli kuitenkin, että eilinen kelpo sätkäys oli ongensiimat katkaissut. Mut eipäs!
Tytöt vilkasivat toistensa silmiin. Törsövän Taneli yskäsi tuskin kuuluvasti. Samu epäröitsi hieman. Hetvi punastui korvia myöten. Hän olisi itkuun tillahtanut, jollei hän ennestään olisi ollut tottunut kovia kokemaan. Hän näki isänsä kulmakarvain välissä pykälän syventyvän. Se ei leikkiä merkinnyt. Salmelan isäntä ei ollut kuulevinaan koko asiaa. Emäntä ennätti sanomaan:
— Niin, sehän käy hyvin laatuun! Meneehän Samu, meneehän Samu!
— Käy hyvin laatuun, ja pitäähän nuoria totuttaa toimimaan tärkeitäkin asioita. Mitä ihmisiä näistä muutoin tulisi? Tässä on kuulutus Samu, vie se sakastiin.